Kauhut tulivat suoraan päin, liian nopeasti. Saatana, älkää saapuko taas. Mahani kouristui, veti minut kasaan. Kuulin koiran äänen, vaikkei lähistöllä ole koiria. Koira haukkui, vihaisesti, liian kovalla äänellä. Musta, hehkuva tuhkaympyrä pyöri selkäni alla, polttaen minua. Jokin kuristi kaulaani. Sitten kaikki hiljeni ja kivut hävisivät. Hiljainen, vieno viulumusiikki alkoi, televisio meni itsestään päälle ja ruudulla näkyi hevonen roikkuen hirressä. Sävelmä oli rauhallinen, hiukan surullinen. Huusin yksin pimeässä, huusin kaikkea loppumaan, en tahtonut nähdä ruutua, en tahtonut kuulla viulumusiikkia. Ruutu pimeni, mutta viulumusiikki jatkui vielä hetken, kunnes se hiljaisesti vaimeni täysin. Minua pelotti aivan liikaa, jotta olisin uskaltanut liikahtaa. Kyyneleet tulivat silmiini, kun yö vain jatkoi hiljaisuuttaan kauhujen käytyä kylässä.